Ei polttomoottoriautoja vuodesta 2035 – mutta mistä tulevat akut? Euroopan riippuvuus Kiinan harvinaisista maametalleista - Kaatuuko EU-laki?

EU on asettanut suuren tavoitteen: Vuodesta 2035 alkaen uusia bensiinillä tai dieselillä toimivia autoja ei saa enää myydä. Vain päästöttömät uudet autot saavat olla sallittuja – tämä on merkittävä virstanpylväs taistelussa ilmastonmuutosta vastaan ja selvä viesti autoteollisuudelle. Valmistajat kilpailevat keskenään sähkömalleilla, latausasemaverkostot leviävät ja poliitikot taputtavat tyytyväisinä itseään selkään. Mutta kiiltävän pinnan alla on ongelma, josta keskustellaan yhä enemmän: Mistä tulevat kaikki nämä sähköautojen akut?

Vastaus vie väistämättä Kiinaan. Monien kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, litiumin tai grafiitin osalta Eurooppa on tähän asti ollut huomattavasti riippuvainen Kiinan valtakunnasta. Ilman kiinalaisia jalostamoja ja toimitusketjuja asiat eivät etene. Tämä herättää epämukavia kysymyksiä: Voimmeko saavuttaa liikenteen muutoksen siirtämättä riippuvuuttamme – Lähi-idän öljystä Kiinan harvinaisiin maametalleihin? Onko tämä suuri polttomoottorin kielto edes realistinen? Tai ovatko poliittinen lupaukset lopulta heikolla pohjalla?

Tässä artikkelissa tarkastelemme, kuinka Euroopan akkujen riippuvuus todellisuudessa on ja mitkä autonvalmistajat varautuvat älykkäästi sekä millaisia strategioita on olemassa irtautua kiinalaisesta otteesta. Lisäksi pohdimme: Onko vaarana, että vuoden 2035 kielto politisesti lopulta kumotaan?

Polttomoottoriautojen kielto vuodesta 2035 alkaen

EU on lähettänyt selkeän viestin kieltämällä polttomoottoriautot vuodesta 2035 alkaen: Autojen tulevaisuus on sähköinen. Valmistajat ympäri maailmaa valmistautuvat sähköistämään mallistonsa kokonaan. Autojen valmistajien kiiltävien esitteiden takana piilee kuitenkin epämiellyttävä totuus: sähkökäyttöiset autot tarvitsevat raaka-aineita. Ja monet näistä aineista ovat kaikkea muuta kuin rajattomasti saatavilla – tai geopoliittisesti ongelmattomia. Erityisen ongelmallista on Euroopan vahva riippuvuus Kiinasta.

80 % harvinaisista maametalleista Kiinassa

Kiinalla on hallussaan suuri osa harvinaisten maametallien louhinnasta ja se hallitsee etenkin jalostusta. Noin 80 % maailman harvinaisten maametallien jalostuskapasiteetista sijaitsee Kiinassa. Nämä materiaalit ovat ratkaisevia sähköautojen moottoreille ja elektroniikalle, samoin kuin akkujen kemialle. Myös grafiitti, joka on tärkeä anodin komponentti, jalostetaan pääosin Kiinassa. Vaikka litiumia löytyy maailmanlaajuisesti (kuten Australiasta tai Etelä-Amerikasta), johtaa Kiina sen jalostuksessa. Tämä riippuvuus jää usein huomiotta, kun Euroopan poliitikot puhuvat miljoonista uusista sähköautoista vuosittain.

EU on tunnistanut ongelman. Vuonna 2023 hyväksytty "Critical Raw Materials Act" pyrkii vähentämään riippuvuutta. Eurooppa haluaa aloittaa omia hankkeita, jotka ulottuvat kaivoksista Ruotsissa jalostuslaitoksiin Portugalissa ja kierrätyskeskuksiin Saksassa. Tavoitteena on, että Eurooppa tuottaisi vähintään 10 % tarpeista ja hallitsisi 40 % jalostuskapasiteetista. Mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty: lupaprosessit kestävät vuosia, sijoittajat ovat varovaisia ja asukkaiden vastustus on odotettavissa. Kun Eurooppa suunnittelee, Kiina jo rakentaa – ja hankkii kaivosoikeuksia ympäri maailmaa.

Autovalmistajille tämä on todellinen voimainkoetus. Esimerkiksi Volkswagen investoi miljardeja omiin akkutehtaisiin Salzgitterissä ja Valenciassa. Tavoitteena on saada enemmän hallintaa kennojen valmistukseen ja kierrätykseen. Tesla puolestaan noudattaa globaalia hankintastrategiaa hankintasopimuksilla Australiassa ja Yhdysvalloissa tehdäkseen itsensä vähemmän riippuvaiseksi kiinalaisista toimittajista. Samalla Tesla panostaa paljon LFP-akkuihin (litium-rauta-fosfaatti), jotka tarvitsevat vähemmän kobolttia – toinen kriittinen materiaali, jota usein louhitaan kyseenalaisissa olosuhteissa Afrikassa. Kiinassa sijaitsevalla BYD:llä on todennäköisesti suurin etu: Yhtiö on vertikaalisesti integroitunut monilla aloilla ja hallitsee suuria osia toimitusketjussaan – alkaen louhinnasta asti valmiiseen akkuun.

Kiinteän olomuodon akut voivat olla läpimurto

Samalla tutkitaan myös vaihtoehtoja. Kiinteän olomuodon akut saattavat olla läpimurto, koska ne voivat mahdollisesti vaatia vähemmän kriittisiä raaka-aineita ja tarjota suurempaa energiatiheyttä. Yritykset kuten Toyota, VW ja pienemmät startupit työskentelevät ahkerasti niiden kehittämiseksi. Myös natriumioniakut ovat keskipisteessä – ne eivät vaadi litiumia ja voisivat olla ratkaisu edullisemmille ajoneuvomalleille. Kaikki nämä teknologiat eivät kuitenkaan ole vielä suuriin mittakaavoihin valmiita.

Kaikki tämä herättää kysymyksiä: Onko edes realistista noudattaa vuoden 2035 polttomoottoriautojen kieltoa, kun riippuvuus Kiinasta akkutuotannossa on niin suuri? Jotkut kriitikot sanovat selvästi: ei. He vaativat enemmän teknologista avoimuutta ja haluavat säilyttää e-polttoaineet ja hybridivoimanlähteet yhtenä vaihtoehtona. Toiset varoittavat, että liiallinen riippuvuus Kiinasta on geopoliittisesti vaarallista – erityisesti aikana, jolloin suhteet alkavat viilentyä. Toiset taas sanovat: Vain kun kysyntä on olemassa, investoinnit kotimaisiin hankkeisiin muuttuvat taloudellisesti houkutteleviksi. Ilman selkeää poliittista painostusta Euroopan teknologinen kehitys saattaa jäädä jälkeen.

Poliittinen keskustelu on jo käynnissä. Jotkut EU-maat haluavat saada poikkeuksia e-polttoaineille, toiset haluavat nopeuttaa kierrätysakkutuotannon tukiohjelmia. On kiistaa tukiaisista, ympäristömääräyksistä ja teollisuusstrategioista. Varmaa on: aika käy vähiin. Jos Eurooppa todella aikoo toteuttaa vuoden 2035 polttomoottoriautojen kiellon, on löydettävä ratkaisut nopeasti – muuten voi käydä niin, että kunnianhimoinen laki lopulta kaatuu tai siitä joudutaan tinkimään.

Vuodesta 2035 lähtien voimaan tuleva polttomoottorikielto on tällä hetkellä tiukasti kirjattuna Euroopan lainsäädäntöön – vahva poliittinen viesti ilmastonsuojelun ja innovaatioiden puolesta. Kuitenkin kunnianhimoisten tavoitteiden takana piilee monimutkainen todellisuus. Ilman omaa raaka-ainevarantoa, kierrätysrakenteita ja teknologisia vaihtoehtoja Eurooppa saattaa ajautua uuteen riippuvuuteen: pois Lähi-idän öljystä, kohti Kiinan harvinaisia maametalleja ja akkumateriaaleja. Tämä olisi paitsi taloudellinen riski myös geopoliittinen.

Autonvalmistajat näkevät nämä haasteet ja reagoivat jo miljardien investoinneilla akkutehtaisiin, kierrätyslaitoksiin ja toimitussopimuksiin Kiinan ulkopuolella. Tesla, VW, Stellantis ja muut haluavat monipuolistaa alihankintaketjujaan ja kehittää uusia akkukemiallisia ratkaisuja ilman kobolttia tai nikkeliä. Samaan aikaan start-upit ja suuret yhtiöt kokeilevat kiinteäaine- ja natrium-ioniakkuja, jotka ovat vähemmän kriittisiä. Mutta kaikki nämä projektit vaativat aikaa – aikaa, joka vuoteen 2035 mennessä käy yhä niukemmaksi.

Kuluttajille aihe tarkoittaa ennen kaikkea yhtä asiaa: epävarmuutta. Tulevatko sähköautot olemaan tulevaisuudessa halvempia, koska tuotanto ja raaka-aineet muuttuvat eurooppalaisemmiksi? Vai nousevatko hinnat, koska Kiina diktoi ehdot markkinajohtajana? Voivatko kierrätys ja uudet kaivoshankkeet kattaa kysynnän? Vai täytyykö vuoden 2035 päästöttömien uusien rekisteröintien tavoitetta vielä poliittisesti mukauttaa? Keskustelu on käynnissä – ja se tulee tulevina vuosina kärjistymään entisestään.

On selvää: Ilman massiivista teollisuushyökkäystä Euroopassa, älykkäitä kauppasopimuksia ja määrätietoista tutkimusta, vuoden 2035 polttomoottorikieltoa on vaikea noudattaa. Tie kohti ilmastoystävällistä liikkuvuutta jää siis kiviseksi – ja se näyttää, onko Eurooppa todella valmis ajamaan tulevaisuuteen itsenäisesti, kestävästi ja innovatiivisesti.